Ammuslataamo ja asevarikko

Kautta aikojen on Savilahden alueella toiminut tärkeitä kuopiolaisia työllistäjiä. Yksi näistä oli Kuopion ammuslataamo jo edellisen vuosituhannen puolella.

Vuosina 1939 – 1945 käydyt talvisota, jatkosota ja Lapin sota näkyivät vahvasti myös kuopiolaisten elämässä. Koko Suomen mittakaavassa viidesosa työikäisestä naisväestöstä työskenteli sotien alla eri teollisuuden aloilla. Vuonna 1935 Valtion ammuslataamo päätettiin siirtää Vihtavuorelta Kuopioon. Savilahden ranta-alue oli käyttöön ihanteellinen – tarpeeksi kaukana keskustasta, mutta kuitenkin lähellä.

Arkkitehti Kalle Lehtovuori suunnitteli 26 ammuslataamon rakennusta. Rakennukset valmistuivat vuonna 1937 ja edustivat kaikki samaa tyylisuuntaa, selkeää ja korutonta funktionalismia. Arkkitehti Elsi Borgin suunnittelema ammuslataamon johtajan Eversti Tiukan asuinrakennus sai lempinimen Tiukanlinna. Edustustilana aloittanut rakennus on nähnyt vuosien aikana päiväkoti- ja opiskelijatoimintaa, mutta on nykyään takaisin edustuskäytössä: Juhlatilana yksityisellä toimijalla.

Ammuslataamon rakennusten edestä kulkevat junaraiteet muodostivat V-akselin. Rakennusten ja teiden sijoittumisella toisiinsa nähden oli tarkoitus: Raiteiden väliseen alueeseen testattiin ammuksia. Sodan jälkeen vuonna 1947 ammuslataamon rakennukset siirtyivät Valtion metalliteollisuuden (Valmet Oy) omistukseen. Vuonna 1966 tehtaat siirtyivät ostolla Rikkihappo Oy:lle ja vuoden 1970 loppuun mennessä koko tuotanto siirrettiin takaisin Vihtavuoren tehtaille Laukaaseen. Nykyään raiteiden paikalla on pihatiet.

Neulamäen kallioluolat ovat olleet mysteeri monelle ja ihan syystäkin. Neulamäen asevarikkoalue alkoi kehittyä 1930-luvun lopulla, kun räjähdysaine- ja keskusvarastoja alettiin turvallisuussyystä rakentaa kallion sisään. Sodan uhan alla luolat rakennettiin pommin kestäviksi ja ”näkymättömiksi” varastoiksi, jonne ihan jokaisella ei ollut pääsyä. Rakennustyö alkoi loppuvuonna 1939 ja 12 luolaa saatiin valmiiksi 1941. Haastava maasto ja syrjäinen sijainti kaupunkiin nähden takasivat naamioitumisen ympäristöön. Luolaston edessä olevat rakennukset toimivat puu- ja nahkaosastoina. Sodalta turvassa, syvällä kallioiden uumenissa työskenneltiin lähinnä aseiden kanssa. Lisäksi tiloja käytettiin varastona ja aseiden testaukseen.

Vuonna 1964 rakennettiin uudet neljä luolaa, niin sanotut U-tunnelit, alueen pohjoisosaan.

  • Ammuslataamo 1937
    - Seitsemän rakennusta yliopistolle 1978
    - Ruuti, Hylsy, Sytytin, Panos, Kukkola, Kanala, Tiukanlinna
    - Kolme rakennusta Geologian tutkimuskeskukselle
     
  • Tiukanlinna 1937
    - Ammuslataamon johtajan eversti Tiukan asuinrakennus vuoteen -61 saakka
    - Yliopiston ja henkilökunnan lasten päiväkoti
    - vuodesta 1994 eteenpäin toiminut juhlapaikkana
     
  • Kallioluolat 1939-1941
    - Neljä uusinta luolaa 1964

Keskustan varuskunta-alueelta siirtyneen asevarikon rakennukset rakennettiin rinteen alemmalle tasanteelle Neulaniementien viereen 70-luvulla, kun asevarikko haluttiin kauemmas keskustasta. Asevarikon tuotanto- ja jakelutoiminta siirrettiin täysin Suuren Naulamäen 67 hehtaarin alueelle. Osa luolista toimi korjaamotiloina ja loput varastoina. Luolastoja kunnostettiin vuonna 1975.

Koska Nastolan Uudenkylän varikon luolissa oli tapahtunut kuolonuhreja vaatinut räjähdys elokuussa 1965, alettiin myös Kuopion luolien turvallisuutta kyseenalaistaa. Räjähde- ja ampumatarvikevarastoiden tyhjennykset aloitettiin vuonna 1982, kun Neulamäen asuinalue alkoi laajeta. Ajan filosofiana oli ”poissa silmistä, poissa mielestä” ja ympäristövaikutuksia ei pahemmin puntaroitu. Puolustusvoimat upotti suuren osan hävitettävästä tavarasta läheiseen Neulalahteen. Myös Savilahdessa toiminut Rikkihappo Oy oli käyttänyt Neulalahtea hävityspaikkana. Räjähteitä raivattiin jo vuonna 1997 ns. Neula-projektissa. Kahden talven aikana räjähteitä nostettiin noin 130 000 kpl.

Asevarikon toiminta lakkasi kokonaan vuonna 2007 ja luolastot olivat tyhjillään vuodesta 2010 lähtien. Yksi luolista toimi hetken aikaa Suomen Pankin varastona, kun euroihin siirryttäessä vanhat markat täytyi säilöä jonnekin ennen sulatusta.

Kuopion kaupunki osti varikon alueet ja luolastot vuonna 2014.